Simppeli tapaus

Oon (hetkittäin) aika simppeli tapaus. Just nyt mun onneen riittää höyryävä kupillinen teetä, villasukat, kynttilänvalo, leipäjuusto ja persikat, Groove Armadan tää biisi ja ihana suihkun jälkeinen raukeus. Ja se, että mun eka, aikalailla täydellinen, lomapäivä alkaa olla pulkassa.

Ihan helpolla ei tällekään lomalle päässyt ja taitaa mennä loppuviikko palautuessa. Mut mieli on hyvä ja se kai on tärkeintä. Oon aika paljon mietiskellyt viime viikkoina yhtä sun toista, istuskellut mökkilaiturilla ja hortoillut pitkin Turkua. Punniskelut tekemiäni valintoja ja päätöksiä ja niitä tekemättä jääneitä juttuja. Surrut jonkin verran, iloinnut enemmän ja tuntenut toisinaan tosi tyydyttävää tyyneyttä. Jotkut jutut ois voinut tehdä toisin, joissakin ratkaisuissa tuli hätiköityä, jotain ehkä voi jälkikäteen korjata, mut tärkeintä on se, että huomista en oo mokannut vielä mitenkään ja niitä huomisia on toivottavasti tarjolla vielä monia. Joojoo, menee vähän onnenkeksi/aforismikirja-asteelle, mut eiks näin lomalla saa zuumailla vähän ruusuisemmilla arskoilla..?

Oon ilahtunut monista pienistä jutuista ja toivottavasti onnistunut itsekin aina toisinaan ilahduttamaan. On se kyllä ihanaa miten pienistä jutuista voi tulla hyvä mieli. Jätin sille kaidemaalarille lapun, johon pyysin kuittausta homman valmistuttua ja toivottelin hyvää kesää. Se lappu on jäänyt pyörimään makkarin lipaston päälle ja mulle tulee aina sen ohittaessani hyvä mieli, kun luen sen maalarien kesätoivotuksilla varustetun "Tässä meidän näkemyksemme aiheesta 'parvekekaide'. Aika realistinen, toivottavasti kelpaa." -kuittauksen. Ystävä menetti äitinsä äkillisesti pari syksyä sitten ja kuulin pari viikkoa sitten, että isänsä on löytänyt uuden naisystävän ja vaikuttaa kovin onnelliselta. Tuun ihan hupsun iloiseksi, aina kun muistan sen. Oon menossa yhden ystävän mökille ja tänään löysin ihan mitättömän pienen, mut just täydellisen jutun viemisiksi. En malttais odottaa, että pääsen antamaan sen. Päätin kutsua yhden uuden kaverin ex tempore -lounaalle perjantaina. Siis tulee hälle ex tempore, mä oon suunnitellut sitä jo pari päivää. Hälle siis ei luultavasti sovi, kun tulee noin lyhyellä varoitusajalla, mut ainakin oon ottanut askeleen kohti ystävyyttä ja silleen kepeän kasuaalisti. Ja voin intoilla sitä ideaa monta päivää. Ei siihen hyvään mieleen ihan kauheesti tarvita.

Ja voiiii, nyt tuli vielä parempi mieli, sain just viestiä ystävältä, jonka esikoinen putkahti maailmaan maanantaina. Nimenomaan putkahti, hän ilmoitti aamukuudelta, kolme viikkoa etuajassa että nyt olis tarve päästä ulos ja kolme tuntia myöhemmin hän oli jo pihalla. Pieni kuin mikä, mutta voi hyvin ja viimeisimmän tiedon mukaan pääsee luultavasti huomenna VIP-seurannasta normiosastolle. ♥

Toisen ystävän laskettu aika on parin viikon päästä ja tänään lounastellessa hän harmitteli raskausaikana kohtaamaansa kovin töykeää hoitohenkilökuntaa. Hällä on ollut sokerit koholla ja sen myötä ylimääräistä lääkäri- yms. ramppausta ja kuulemma turhan suuri osa valkotakkisista on ollut nuivaakin nuivempia. Se on kyllä kurjaa, kun noissa terveydellisissä jutuissa sitä on lähtökohtaisesti aika haavoittuvassa tilassa ja voisin kuvitella, että raskauden myötä niistä hormoneista ei tossa oo varsinaisesti apua. Ammoin kun podin päreiksi mennyttä nilkkaa muutaman päivän sairaalassa, niin osa hoitsuista tuntui kyllä purkavan jotain patoutumiaan potilaisiin. Mulla ilmeisesti hyrräs hormoonit ihan jo sen nilkankin myötä niin, että kävin välillä salaa itkee tihrustamassa vessassa, kun joku ryhtyi oikeen ilkeeks. Osa hoitajista oli kyllä ihan huippuja, mutta osui sinne valitettavasti muutama työhönsä ilmeisen tympääntynyt tapaus. Mun mielestä omasta huonosta tuulesta pitäis töissä vaan koittaa päästä yli ja sen tärkeys vaan korostuu tollaisilla aloilla. Jos kiristää niin paljon, että täytyy potilaille tiuskia, niin sitten vois kurkata peiliin ja harkita alanvaihtoa. Ymmärrän kyllä, että ko. alalla työ on tosi rankkaa, mutta se ei oo sen potilaan vika. Mur.

Mjooh, nyt lasken noiden aatosten nostattaman verenpaineen, keitän toisen kupin ihanaa Clipperin uniteetä ja fiilistelen vielä hetken tätä alkanutta lomaa. Ja lakkaan kynnet mun uudella lakalla, joka sekin teki mut tosi iloiseksi. Iih.